lauantai 11. joulukuuta 2010

Ylellisen ihana pitsihuivi


Malli: Nettineulelehti Ulla 01/04, ohje täällä.
Lanka: Permin Angel, väri 10, musta, n. 70 g
Wetterhoff Silvia, väri 926, musta, n 75 g
Puikot: 5,5


Syksyn tullen aloin kaivata uutta kaulahuivia ja samalla pitsineulehaastetta. (Kesäinen neuletakkini on ja pysyy keskeneräisenä, otan sen esiin taas keväällä...) Etsin netistä sopivaa kolmiohuiviohjetta ja satuin tälle sivulle. Johanna Paajakosken kevyt Fifi-huivi oli juuri sopiva. Kuvio oli sopivan yksinkertainen, sen oppi tällä vähäiselläkin pitsineulekokemuksellani nopeasti ja huivi eteni vauhdilla.

Ylellisen ihanan huivista tekevät langat. Ensin löysin ohuttakin ohuemman Perminin Angel-mohairlangan, jossa on 70 % mohairia ja 30 % silkkiä (25 g = n. 210 m). Aloitin huivin muutaman kerran eri paksuisilla puikoilla, mutta en ollut tyytyväinen. Mielessä oli talvihuivi ja pelkästä mohairlangasta tuli liian ohut ja läpikuultava. (Kaunis kyllä sekin, mutta ei vastannut sitä mielikuvaa, jonka olin päässäni muodostanut.) Ostin siis rinnalle toisen langan, Wetterhofin Silvian, ohuen villasilkkilangan (70 % villaa, 30 % silkkiä, 50 g = n. 500 m) ja nyt löytyi sopiva yhdistelmä!



Kolmiohuivia Fifistäni ei kuitenkaan tullut, sillä lankojen, puikkojen ja käsialani yhdistelmänä huivi muotoutui turhan teräväkulmaiseksi. Jatkoin siis neulomista, sopivassa kohdassa lopetin lisäykset reunoissa ja ryhdyin kaventamaan huivia ja lopputulos on salmiakin muotoinen. Käytän huivia pitkittäin kaksinkertaisena.

Salmiakkikuvion puoliväliä (esim. ohjeen rivi 33) seuraavalla oikean puolen kerroksella (rivi 35) (tähtien välillä oma lisäykseni, muuten ohjeen mukaan): * Nosta 1 s oikein (olin nostanut kaikkien kerrosten ensimmäiset neulomatta), ylivetokavennus (nosta 1 o, neulo 1 o, vedä nostettu neulotun yli) *, lk, ylivetokavennus jne. kuvion mukaan. Kerroksen (rivi 35) lopussa toiseksiviimeisen langankierron jälkeen neulotaan 2 oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Näin huivi kapenee siten, että reunimmaisen reikärivin ulkopuolella on kaksi silmukkaa. Kuten oli alkuperäisessä ohjeessakin. Jossain vaiheessa tosin jätin yhden kerran rivin lopun kavennuksen tekemättä, jolloin reunaan jäikin kolme silmukkaa (seuraavilla kerroilla taas jatkoin samoja kavennuksia). Jotenkin se näytti paremmalta.

Hyvä tuli, lämmin ja pehmeä, eikä kutita yhtään!



lauantai 20. marraskuuta 2010

Neuleliivi kahdella langalla

Tämä liivi on ollut valmis jo jonkun aikaa. Siitä tuli kuitenkin alkuun hiukan liian iso, joten purin olkasaumat, lyhensin kappaleita yläreunoista ja kokosin sen uudelleen. Nyt se sopii paremmin ja pääsi viimein käyttöön.

Malli: Garnstudion mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, väri 10 sammalenvihreä
Drops Safran, väri 14 armeijanvihreä
Puikot: 4,5
Muuta: Viisi nappia

Tämän pienen liivin neulominen ei kauaa vienyt. Mallineule, jossa joka neljäs kerros on nurjaa, muuten sileää, tuntui etenevän nopeasti. Etukappaleiden vähän herrainliivimäinen muoto tehtiin kaventamalla keskeltä ja lisäämällä silmukoita sivureunaan.


Kun liivin kokoamisen aika tuli taas eräänä iltana aika myöhään, ei ollut aikaa lähteä nappikaupoille. Varastoista ei sattunut löytymään viittä samanlaista sopivaa nappia. Näinkin käy!

Neule tehtiin kahdella erilaisella langalla. Safran on 100% puuvillaa ja Cotton Viscose nimensä mukaisesti puuvillan ja viskoosin sekoite. Neulepinnasta tuli ihan hauskan näköinen. Tässä salamalla otetussa kuvassa näkyy Cotton Viscose -langan kiilto. Safran on tuo pyöreä, mattapintainen lanka. Liiviä justeeratessani huomasin, että tuo viskoosisekoitelanka ei oikein kestä purkamista ja uudelleen ompelua. Yhdistin nimittäin kappaleet olalta silmukoimalla, jolloin piti käyttää molempia lankoja. Olalla saumaa ei nyt ollenkaan näy. Sivusaumat ompelin pelkällä Safranilla.


Tämäkin neule näköjään jatkaa taas sitä tuttua vihreää linjaa. Nyt vähän syksyisemmäksi taitettuna tosin. Arvatkaas miltä vaatekaappini yleisväritykseltään näyttää... :)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Kietaisumekko ikkunaverhosta

Aino löysi hauskan nettiputiikin, jossa myydään eri maiden kansanpukujen kaavoja, sopivasti nykyaikaistettuina. Innostuin minäkin tilaamaan, kun löysin tämän tiibetiläisen kietaisumekon, chupan, kaavan. Kaava odotti vajaan vuoden toteuttamista. Jälleen kerran kangas löytyi kirpputorilta. Tämä lienee ollut entisessä elämässään olohuoneen verho. Nyt siitä tuli tiibetiläinen chupa.



Ompelu oli hauskaa ja sopivasti haastavaa, kaava ei ollut liian helppo. Oma haasteensa tuli englanninkielisistä ohjeista. Onneksi ohje oli hyvin kuvitettu ja kaavamerkinnät tarkkoja. Yläosa vaati hiukan sovittamista ja korjailua, eikä ihan täysin istu vieläkään. Helmaosasta sen sijaan tykkään aika paljon. Kaavassa oli mukana sekä mekon että hameen kaava. Jos ja kun hyvä kangas jostain kävelee vastaan, kokeilen tehdä vielä sen hameen. Chupassa on hauskaa se, että se on kapealinjainen, mutta siinä on paljon tilaa kävellä.


Tästä tuli varsinainen jokapaikan mekko. Sitä on jo pidetty juhlissa ja arkena. Ja värikin on juuri tähän vuodenaikaan sopiva!


sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Isokukkainen pikkumekko

Keväisen kirpputorikierroksen löytöjä oli keltaisen ja vihreän kirjava kukkalakana. Aiemmin oli kirjastosta tarttunut mukaan Yoshiko Tsukiorin kaavakirja Ihanat mekot ja tunikat (Otava, 2009), josta löytyi ohje ja kaava tämän pikkumekon ompeluun.


Mekko valmistui muutamassa tunnissa. Mm. laskokset oli hyvin merkitty kaavaan, ja kuvallista ompeluohjetta oli helppo seurata. Hihojen istuttamisessa kannattaa nähdä sen verran lisävaivaa, että ompelee hihapyöriöihin rypytyslangat. Ilman niitä ei hihan istuttaminen oikein onnistunut. Tehtävä: Etsi kuvasta mekon taskut. Tuurilla ja sattumalta tulin leikanneeksi taskupalat sellaisesta kohdasta, että ne osuivat mekon kuvioihin juuri oikealla kohdalla:


Kukkaisesta kesämekosta tulikin syyspimeiden piristys. Käy se näinkin, farkkujen ja vaikka poolon kanssa!

lauantai 28. elokuuta 2010

Virkatut kukkaruukut

Muoviset altakasteluruukut eivät ole erityisen mieltäylentävän näköisiä, varsinkaan vuosien käytön jälkeen. Putkis-kassin valmistuttua pohdin mitä kaikkea tästä hauskasta trikookuteesta voisi tehdä ja silmäni osuivat ikkunalaudalle.

Virkkasin ensin pyöreän pohjan jatkuvana spiraalina näin: Ensin pari ketjusilmukkaa, sitten ensimmäiseen kjs:ään kahdeksan kiinteää silmukkaa. Seuraavalla kerroksella kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan (=16 s). Seuraavalla kerroksella lisätään taas tasavälein kahdeksan silmukkaa (=24 s). Näin jatketaan, joka kerroksella lisätään 8 s, kunnes pohja on sopivan kokoinen.

Sitten vaihdetaan virkkauksen suunta ylöspäin (käännöksen ohje Putkis-kassin ohjeesta, Moda 4/2008): Vie koukku työn takaa silmukan läpi eteen, sitten seuraavan silmukan läpi edestä taakse, vedä lanka molemmista silmukoista läpi ja virkkaa ks. Näin koko kerros ja sitten jatketaan tavallisia kiinteitä silmukoita, kunnes ruukku on sopivan korkuinen. Työ lopetetaan piilosilmukalla ja lanka pujotellaan ruukun sisäpuolelle piiloon.



Suojaruukku toimisi jo tällaisenaan, mutta jatkoin vielä virkkaamaalla ketjusilmukoita ruukun reunoille, 1 kjs jokaiseen ks:ään. Reunoista tuli näin napakammat. Jos haluaa ketjusilmukat työhön virkata, pitää huomioida, että se samalla vähän pienentää ruukun halkaisijaa sekä korottaa reunoja. Ketjusilmukat kannattaakin virkata alareunasta alkaen, niin voi sitten purkaa tai lisätä yläreunassa kerroksia, jotta ruukusta tulee oikean kokoinen.


tiistai 10. elokuuta 2010

Keveitä kesäkukkia

 
Bloggaajan kesäloma alkaa olla takana päin, joten on aika aktivoitua myös täällä. Vielä on kesää kuitenkin jäljellä, joten vielä ennen syysneuleita kevyet, kestävät kesäkukat. Ohjeen tähän löysin Parolan aseman joulukalenterista. Parolassa kaulittiin lumikukkia, mutta kyllä näistä kesäisiäkin saa.

Materiaali on tavarataloista ja askartelukaupoista saatava kevyt muovailumassa, esim. Darwi-massa, joka kuivuu ilman polttamista. Lisäksi tarvitaan kaulin, piparimuotti, kuivatusalusta, lankaa tai narua ja helmiä. Tarkat ja hienot kuvalliset ohjeet löytyvät tuolta Parolan aseman ihanasta blogista. 


Minä kuivatin kukkaseni kaupan hedelmäosastolta pyytämäni "omenakennon" päällä. Kukat voisi  halutessaan myös maalata ja lakata, mutta näitä en sen kummemmin käsitellyt. Tuloksena on yli kolme metriä pitkä kukkaköynnös, jonka voi ripustaa vaikka ikkunaverhoon tai laittaa kiemurtelemaan kesäisen kattauksen koristeeksi. Nykyään tämä kukkaköynnös kiertää vieraanvaraisen ystävän kesämökin ikkunanpieliä.


lauantai 12. kesäkuuta 2010

Teeruusuja helmoissa


Kaava: Joka tyypin kaavakirja (WSOY), kaarrokehame
Kangas: Vanha puuvillakankainen pöytäliina
Muuta: Vuorikangasta, silitettävää tukikangasta, vetoketju, hakanen

Alunperin äidin varastoista löytynyt pöytäliina oli vuosikymmenten käytössä paikoin nuhraantunut ja sitä paitsi nykyiselle pöydällemme liian pieni. Kangas (Ritva Kronlundin Teeruusu) hehkui kuitenkin ihanan keväisissä väreissä ja halusin sen johonkin käyttöön. Päätin tehdä siitä hameen, jotta isot kukkaset pääsisivät oikeuksiinsa.

Samalla pääsin kokeilemaan käytännössä jo aikaa sitten hankkimaani Joka tyypin kaavakirjaa (Rinna Saramäki, Jane Palmu, Katja Piippo, WSOY 2007). Valitsin kaarrokehameen, jonka helmoissa teeruusut hyvin mahtuvat kukkimaan. Hameen ompelussa ei kummempia koukeroita vastaan tullut. Hankalin vaihe oli asetella kaavat kankaalle ja pohtia miltä ruusut valmiissa hameessa näyttäisivät. Kirjan hame on perusmalli, joka toimii ihan hyvin. Kaavaa ei juuri tarvinnut muokata. Kirjassa hameessa ei ole vuoria, mutta halusin kuitenkin omani vuorittaa. Leikkasin vuorikankaan hameen kaavalla ilman laskoksia, helmaa kohti leveneväksi.

Vetoketju löytyi käytettynä vanhoista varastoista, samoin kiinnityshakanen ja tukikankaan pala. Vuorikangas piti ostaa uutena, sopivan väristä kun ei kaapeista löytynyt. Hintaa hameelle tuli tukikankaan verran, muutama euro.

Ruusuhame on ehtinyt palvella jo niin arki- kuin juhlavaatteena. Hyvä kaveri hameelle  on aiemmassa kirjoituksessa esittelemäni virkattu takki. Jostain syystä vaaleanvihreästä on tullut tänä keväänä vaatekaappini teemaväri...


perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kiemuraiset korvakorut

Jos kesämekkoon ei löydy sopivia korvakoruja, ei hätää! Nämä helpot, mutta hauskat korvakorut virkkaa kevyesti puolessa tunnissa. Vaikka joka vaatteeseen sopivan väriset!


Vihreät spiraalikorvikset

Lanka: oliivinvihreää DMC virkkauslanka (tai vastaava jämälanka)
Koukku: 1 (tai langan mukaan)
Muuta: lasihelmiä, hopealenkkejä, korviskoukut

Virkkaa 23 ketjusilmukkaa.
Virkkaa kolme pylvästä neljänteen kjs:aan koukusta lukien.
Jatka ketjun loppuun saakka virkaten jokaiseen kjs:aan kolme pylvästä.
Kun viimeinen pylväs on virkattu, käänny takaisin ja virkkaa pylväiden yläreunaan piilosilmukkaketju - Yksi piilosilmukka jokaiseen pylvääseen. Tämä antaa ryhtiä spiraalille, joka muuten olisi aika supussa. (Alla olevissa sinisissä korviksissa piilosilmukat näkyvät paremmin, kun ne on tehty eri sävyisellä langalla.) Katkaise lanka, mutta jätä riittävän pitkä pätkä viimeistelyyn.

Koristelin korvikset sävyyn sopivalla lasihelmellä ja kiinnitin yläreunaan pienen hopealenkin. Korviskoukun taivutin 0,8 mm hopealangasta. Niitä saa myös valmiina askartelukaupoista.

Sinisissä korvakoruissa on käytetty hiukan paksumpaa kahden sävyistä virkkauslankaa. Jokaiseen kjs:aan  on virkattu neljä pylvästä. Korvakorujen ulkonäköä voi helposti muutella. Pituuteen vaikuttaa ketjusilmukkaketjun pituus. Leveys määräytyy sillä tekeekö puolipylväitä, pylväitä vai vaikka kaksoispylväitä. Mitä useamman pylvään samaan ketjusilmukkaan virkkaa, sitä tiukempi spiraalista tulee. Helppoa!


sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kesämyssy


Malli: Garnstudion Drops design -mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, väri 29 vaalea harmaanvihreä, 100 g
Puikot: 3 ja 3 1/2 (sukkapuikot ja pyöröpuikot)
Muuta: pieni helmiäisnappi

Kesälläkin on päiviä jolloin hiukset haluaa vain jonnekin piiloon. Neuloin sitä tarkoitusta varten kesämyssyn himmeän kiiltävästä Cotton Viscose -langasta. Ja suojaahan myssy vähän myös auringolta! Tämä yksinkertainen pitsineule oli ensimmäinen lajiaan minulle. Kirjoneuletta ja palmikoita olen neulonut, mutta pitsiä en koskaan aikaisemmin. Kokeilusta rohkaistuneena ostin jo langat pitsineuletakkiin!

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Imurin uusi elämä


Tällä kertaa sisustusasiaa, joka liittyy myös käsitöihin. Lankoja ja puikkoja pitää säilyttää jossakin. Mieluiten tietysti jossakin sellaisessa "säilyttimessä", jota jaksaa päivästä toiseen huoneen nurkassa katsella.

Tämä lankakori löytyi sähköromuläjästä. Vanha Nilfisk-pölynimuri oli aikojen saatossa kadottanut sähköjohtonsa, imuputkensa ja suuttimensa. Purin koneen osiin, poistin moottorin ja pölypussisysteemin ja pesin kunnolla. Uudessa käytössään imuri vetää sisuksiinsa melkoisen määrän lankakeriä.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Virkattua keväänvihreää


Malli: Garnstudion Drops design -mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Drops Muskat, väri 53 omenanvihreä, 700 g
Koukku: 4
Muuta: Kolme isompaa ja kaksi pienempää nappia

Pienempien neule- ja virkkausprojektien jälkeen halusin ottaa työn alle taas isomman vaatteen, ja nimenomaan virkaten. Edelliskerrasta oli kulunut varmaan kymmenen vuotta... Vaatekaappini suorastaan huusi kesäistä puuvillatakkia ja Internetin ihmemaailmasta löytyi (kiitos Ainon :) tämä Dropsin malliston takki. Langan värin, herkullisen keväisen omenanvihreän, onnistuin valitsemaan vain puolen tunnin jahkailun jälkeen.

Ohjetta oli helppo seurata, paitsi että ohjeen kavennusvinkissä lienee (käännös)virhe. Sitä ei kannata noudattaa sanatarkasti tai jää kavennus tekemättä. Pylväät virkataan yhteen niin, että ensimmäisestä pylväästä jätetään viimeinen langanveto tekemättä ja jälkimmäisen pylvään viimeinen langanveto vedetään kaikkien silmukoiden läpi. Tai niin minä tein.

Olkasaumaa vähän sovelsin. (Se on muuten takin ainoa sauma!) Tasoitin kappaleiden yläreunat olkasauman kohdalta jättämällä "pompun" muodostavan pylväsryhmän (2 p + 3 kjs + 2 p) pois. Tilalle virkkasin 2 kjs, ks kjskaareen, 2 kjs. Yritin tuohon piirtää mallin. Nyt olkasauman sai ommeltua siististi.

Hihat virkkasin ohjeen mukaan suljettuna virkkauksena, mutta siten, että vaihdoin joka kerroksella virkkuusuuntaa. Näin vältyin hihojen kiertymiseltä. Pitkässä hihassa kiertyminen olisi saattanut näkyä ja häiritä. Halusin hiukan alkuperäistä ohjetta pidemmän takin, joten lisäsin pari-kolme kerrosta etu- ja takakappaleiden alaosiin.

Tarkoitukseni oli laittaa takkiin sopivalla kankaalla päällystetyt napit. Nappitarve iski kuitenkin sellaiseen aikaan, ettei kangaskauppoihin päässyt. Virkkasin ohjeen mukaiset nappien päällykset ja kiinnitin ne takkiin. Mahdollisesti vielä joskus kokeilen kangaspäällysteisiä nappeja, mutta toistaiseksi saa olla näin. 

Takki on pehmeä ja erityisen hyvän tuntuinen päällä, kun mitään kylki- tai hihasaumoja ei ole. Värikin miellyttää silmääni. Kivakiva! Ei kun seuraavaan projektiin!



keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Vetoketjut kukkimaan

Näin kerran erään naisen takin kauluskäänteessä metallivetoketjusta tehdyn rintaneulan ja tykästyin siihen. Saatuani äidiltäni pussillisen vanhoja vetoketjuja päätin kokeilla vetoketjukukkasten tekemistä itse.


Ensimmäiset kukkaset syntyivät kieputtamalla vetoketjun puolikkaita sormissa pakettiruusukkeen muotoon. Jätin vetimen ja pätkän ketjua roikkumaan varren tapaan ja loput ketjusta pyörittelin kukan terälehdiksi. Sopivaa kokoa ja muotoa kokeilin lukemattomia kertoja ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Keskelle ompelin napin. Keltaista kukkaa käytän olkalaukussa, punainen etsii vielä paikkaansa.


Musta vetoketju sai toisenlaisen käsittelyn. Aloitin keskustasta kiertämällä vetoketjun pään rullalle ja ompelin kukkaa sitä mukaa kuin se eteni. Välillä piti myös purkaa. Vetoketju, ainakin tällainen metallinen, hakee vähän itse muotoaan, se ei taivu ihan miten tekijä haluaa. Tiukoille mutkille sitä ei millään saa. Kukan muotoilua auttaa, jos ompelee rypytyslangan vetoketjun kankaan reunaan.

Musta kukka rokkaa parhaiten. Siitä tuli oma suosikkini.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Yöpaita uusiksi


Olin "kasvanut ulos" vanhasta naruolkaimisesta yöpaidastani, mutta säästänyt sen pehmeän ja hyväkuntoisen kankaan takia. Kaapista löytyi myös lapsen poolopusero, jossa oli muutama sinnikäs tahra. Yhdistin nämä kaksi vaatetta yhdeksi lapsen yöpaidaksi.

Yöpaidan yläosa tuli helposti poolopuserosta. Leikkasin vain kauluksen, hihat ja muut ylimääräiset (lue tahraiset) osat pois. Vanhasta yöpaidastani leikkasin yksinkertaisen A-linjaisen helman siten, että pystyin hyödyntämään vanhan helmakäänteen. Lopuista yöpaidan tilkuista riitti juuri sopivasti kaitaletta kaula-aukon ja hihansuiden huolitteluun. Kaikki ompelut tein saumurilla. Aikaa koko projektiin kului reilu tunti. 

Pieni vaiva, mutta suuri ilo. Tytär tykkää yöpaidastaan ja sen Nalle Puh -kuvioista. Minä puolestani olen tyytyväinen, kun sain kahdesta tarpeettomasta ja käyttökelvottomasta vaatekappaleesta aikaiseksi toimivan uuden vaatteen. Kasvunvaraakin on, joten yöpaitaa käytetään varmasti ainakin pari vuotta!

maanantai 17. toukokuuta 2010

Pompulainnostus


Pompulalaukkujen ”kantaäiti”; kuvassa näkyvä pieni petroolinvärinen versio, jonka virkkasin viime syksynä, herätti lähipiirissä varsinaisen pompulainnostuksen. Innostus oli niin kova, että piti ajaa Toikan myymälään Toijalaan 130 kilometrin päähän putkista ostamaan. Putkis-lankaa lähti mukaan reilusti yli kilo, kolmessa eri värissä.

Minä virkkasin keltaisista vyyhdeistä vuorillisen pompulalaukun ruusukkeen kera ja turkoosin simppelin ja skarpin version loihti Ilona. Kuvissa näkyvien lisäksi pikkuista pompulalaukkua on kovaa vauhtia valmistumassa kaksin kappalein kavereiden toimesta, nekin petroolinsinisiä, ja uutta putkis-tilausta suunnitellaan jo. Tätä laukkua ovat ihastelleet niin kaverit kuin sukulaisetkin ja tilaustöitä on pyydelty. Ilona lupasikin jo valmistaa ystävälleen isomman version. Siitä sitten postaus myöhemmin, kunhan ehtii ensiksi valmistua.

Minun haaveissani siintää aina vain suurempi pompulalaukku; syksyksi teen mahdollisesti lilan version, kunhan sitä lilaa olisi taas vaan tarjolla Toikan nettisivuilla. Ja jos oikein kova hinku yllättää, ehkäpä pitää taas hurauttaa paikan päälle Toijalaan!


Malli: Moda 04/2008. Isompiin laukkuihin on saatu lisää kokoa lisäämällä laukun pohjan aloitussilmukkamäärää ja virkkaamalla pohjaan lisää kierroksia.
Lanka: Toikan putkis
Muuta: Keltaiseen laukkuun ommeltiin vuori kirpputorilta löydetystä verhokankaasta ja se kiinnitettiin pujottamalla putkis-lankaa purjerenkaiden läpi. Ruusukkeen ohje Virkkaus-kirjasta (Schildts 2009).


Pienen tytön kukkahuivi



Malli: huivi mukaeltu baktus, kukka kirjasta Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit, kukan lehdet oma kokeilu
Lanka: joku vanha 4-säikeinen merseroitu puuvillalanka jämälankalaatikosta
Puikot: 2 1/2

Neuloin tyttären pyynnöstä hänelle huivin. (No, oikeastaan aloitin tekemään itselleni kesäksi pitkää, päähän kiedottavaa huivia. Pienillä puikoilla työ eteni kuitenkin niin hitaasti, että muutin kesken kaiken suunnitelmaa ja toteutinkin tyttären toiveen.) Huivi on baktuksen tapaan neulottu - aina oikein, ensimmäisellä puoliskolla lisätään joka neljäs kerros yksi silmukka, toisella puoliskolla kavennetaan vastaavasti.

Lisäyksen tein neulomalla rivin kolmannen silmukan kahteen kertaan. Ensin etureunasta, sitten takareunasta. (Ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta, toinen neulotaan.) Reunasta tuli napakka, eikä reikiä lisäyskohtiin tullut. Kavennuspuolikkaalla neuloin kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen. Oikea pituus huiville saadaan kokeilemalla. Tässä huivissa aloitin neljällä silmukalla ja lisäsin silmukan 30 kertaa.

Huivin toiseen päähän tein napinläven päättelemällä viidenneksi viimeisellä kerroksella yhden silmukan rivin keskeltä. Toiseen päähän kiinnitin napin.

Koristeeksi virkkasin kukan ja koristelin sen helmillä. Kirjassa Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit (Bente Myhrer ja Lilly Secilie Brandal, Schildts 2009) on paljon kivoja malleja virkattuihin kukkasiin ja muihin kuvioihin. Lehden näpertelin mutu-tuntumalla: kiinteitä silmukoita ja piilosilmukoita ketjusilmukkaketjun ympärille.

Huivista tuli mieleinen ja se pysyy myös leikin tiimellyksessä hyvin päässä. Pitäisiköhän tehdä itselle samanlainen?