Virkattua keväänvihreää

Malli: Garnstudion Drops design -mallistosta, ohje täällä.
Lanka: Garnstudio Drops Muskat, väri 53 omenanvihreä, 700 g
Koukku: 4
Muuta: Kolme isompaa ja kaksi pienempää nappia

Pienempien neule- ja virkkausprojektien jälkeen halusin ottaa työn alle taas isomman vaatteen, ja nimenomaan virkaten. Edelliskerrasta oli kulunut varmaan kymmenen vuotta... Vaatekaappini suorastaan huusi kesäistä puuvillatakkia ja Internetin ihmemaailmasta löytyi (kiitos Ainon :) tämä Dropsin malliston takki. Langan värin, herkullisen keväisen omenanvihreän, onnistuin valitsemaan vain puolen tunnin jahkailun jälkeen.

Ohjetta oli helppo seurata, paitsi että ohjeen kavennusvinkissä lienee (käännös)virhe. Sitä ei kannata noudattaa sanatarkasti tai jää kavennus tekemättä. Pylväät virkataan yhteen niin, että ensimmäisestä pylväästä jätetään viimeinen langanveto tekemättä ja jälkimmäisen pylvään viimeinen langanveto vedetään kaikkien silmukoiden läpi. Tai niin minä tein.

Olkasaumaa vähän sovelsin. (Se on muuten takin ainoa sauma!) Tasoitin kappaleiden yläreunat olkasauman kohdalta jättämällä "pompun" muodostavan pylväsryhmän (2 p + 3 kjs + 2 p) pois. Tilalle virkkasin 2 kjs, ks kjskaareen, 2 kjs. Yritin tuohon piirtää mallin. Nyt olkasauman sai ommeltua siististi.

Hihat virkkasin ohjeen mukaan suljettuna virkkauksena, mutta siten, että vaihdoin joka kerroksella virkkuusuuntaa. Näin vältyin hihojen kiertymiseltä. Pitkässä hihassa kiertyminen olisi saattanut näkyä ja häiritä. Halusin hiukan alkuperäistä ohjetta pidemmän takin, joten lisäsin pari-kolme kerrosta etu- ja takakappaleiden alaosiin.

Tarkoitukseni oli laittaa takkiin sopivalla kankaalla päällystetyt napit. Nappitarve iski kuitenkin sellaiseen aikaan, ettei kangaskauppoihin päässyt. Virkkasin ohjeen mukaiset nappien päällykset ja kiinnitin ne takkiin. Mahdollisesti vielä joskus kokeilen kangaspäällysteisiä nappeja, mutta toistaiseksi saa olla näin. 

Takki on pehmeä ja erityisen hyvän tuntuinen päällä, kun mitään kylki- tai hihasaumoja ei ole. Värikin miellyttää silmääni. Kivakiva! Ei kun seuraavaan projektiin!

Vetoketjut kukkimaan

Näin kerran erään naisen takin kauluskäänteessä metallivetoketjusta tehdyn rintaneulan ja tykästyin siihen. Saatuani äidiltäni pussillisen vanhoja vetoketjuja päätin kokeilla vetoketjukukkasten tekemistä itse.

Ensimmäiset kukkaset syntyivät kieputtamalla vetoketjun puolikkaita sormissa pakettiruusukkeen muotoon. Jätin vetimen ja pätkän ketjua roikkumaan varren tapaan ja loput ketjusta pyörittelin kukan terälehdiksi. Sopivaa kokoa ja muotoa kokeilin lukemattomia kertoja ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Keskelle ompelin napin. Keltaista kukkaa käytän olkalaukussa, punainen etsii vielä paikkaansa.

Musta vetoketju sai toisenlaisen käsittelyn. Aloitin keskustasta kiertämällä vetoketjun pään rullalle ja ompelin kukkaa sitä mukaa kuin se eteni. Välillä piti myös purkaa. Vetoketju, ainakin tällainen metallinen, hakee vähän itse muotoaan, se ei taivu ihan miten tekijä haluaa. Tiukoille mutkille sitä ei millään saa. Kukan muotoilua auttaa, jos ompelee rypytyslangan vetoketjun kankaan reunaan.

Musta kukka rokkaa parhaiten. Siitä tuli oma suosikkini.

Yöpaita uusiksi

Olin "kasvanut ulos" vanhasta naruolkaimisesta yöpaidastani, mutta säästänyt sen pehmeän ja hyväkuntoisen kankaan takia. Kaapista löytyi myös lapsen poolopusero, jossa oli muutama sinnikäs tahra. Yhdistin nämä kaksi vaatetta yhdeksi lapsen yöpaidaksi.

Yöpaidan yläosa tuli helposti poolopuserosta. Leikkasin vain kauluksen, hihat ja muut ylimääräiset (lue tahraiset) osat pois. Vanhasta yöpaidastani leikkasin yksinkertaisen A-linjaisen helman siten, että pystyin hyödyntämään vanhan helmakäänteen. Lopuista yöpaidan tilkuista riitti juuri sopivasti kaitaletta kaula-aukon ja hihansuiden huolitteluun. Kaikki ompelut tein saumurilla. Aikaa koko projektiin kului reilu tunti. 

Pieni vaiva, mutta suuri ilo. Tytär tykkää yöpaidastaan ja sen Nalle Puh -kuvioista. Minä puolestani olen tyytyväinen, kun sain kahdesta tarpeettomasta ja käyttökelvottomasta vaatekappaleesta aikaiseksi toimivan uuden vaatteen. Kasvunvaraakin on, joten yöpaitaa käytetään varmasti ainakin pari vuotta!

Pompulainnostus

Pompulalaukkujen ”kantaäiti”; kuvassa näkyvä pieni petroolinvärinen versio, jonka virkkasin viime syksynä, herätti lähipiirissä varsinaisen pompulainnostuksen. Innostus oli niin kova, että piti ajaa Toikan myymälään Toijalaan 130 kilometrin päähän putkista ostamaan. Putkis-lankaa lähti mukaan reilusti yli kilo, kolmessa eri värissä.

Minä virkkasin keltaisista vyyhdeistä vuorillisen pompulalaukun ruusukkeen kera ja turkoosin simppelin ja skarpin version loihti Ilona. Kuvissa näkyvien lisäksi pikkuista pompulalaukkua on kovaa vauhtia valmistumassa kaksin kappalein kavereiden toimesta, nekin petroolinsinisiä, ja uutta putkis-tilausta suunnitellaan jo. Tätä laukkua ovat ihastelleet niin kaverit kuin sukulaisetkin ja tilaustöitä on pyydelty. Ilona lupasikin jo valmistaa ystävälleen isomman version. Siitä sitten postaus myöhemmin, kunhan ehtii ensiksi valmistua.

Minun haaveissani siintää aina vain suurempi pompulalaukku; syksyksi teen mahdollisesti lilan version, kunhan sitä lilaa olisi taas vaan tarjolla Toikan nettisivuilla. Ja jos oikein kova hinku yllättää, ehkäpä pitää taas hurauttaa paikan päälle Toijalaan!

Malli: Moda 04/2008. Isompiin laukkuihin on saatu lisää kokoa lisäämällä laukun pohjan aloitussilmukkamäärää ja virkkaamalla pohjaan lisää kierroksia.

Lanka: Toikan putkis

Muuta: Keltaiseen laukkuun ommeltiin vuori kirpputorilta löydetystä verhokankaasta ja se kiinnitettiin pujottamalla putkis-lankaa purjerenkaiden läpi. Ruusukkeen ohje Virkkaus-kirjasta (Schildts 2009).

Pienen tytön kukkahuivi

Malli: huivi mukaeltu baktus, kukka kirjasta Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit, kukan lehdet oma kokeilu
Lanka: joku vanha 4-säikeinen merseroitu puuvillalanka jämälankalaatikosta
Puikot: 2 1/2

Neuloin tyttären pyynnöstä hänelle huivin. (No, oikeastaan aloitin tekemään itselleni kesäksi pitkää, päähän kiedottavaa huivia. Pienillä puikoilla työ eteni kuitenkin niin hitaasti, että muutin kesken kaiken suunnitelmaa ja toteutinkin tyttären toiveen.) Huivi on baktuksen tapaan neulottu - aina oikein, ensimmäisellä puoliskolla lisätään joka neljäs kerros yksi silmukka, toisella puoliskolla kavennetaan vastaavasti.

Lisäyksen tein neulomalla rivin kolmannen silmukan kahteen kertaan. Ensin etureunasta, sitten takareunasta. (Ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta, toinen neulotaan.) Reunasta tuli napakka, eikä reikiä lisäyskohtiin tullut. Kavennuspuolikkaalla neuloin kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen. Oikea pituus huiville saadaan kokeilemalla. Tässä huivissa aloitin neljällä silmukalla ja lisäsin silmukan 30 kertaa.

Huivin toiseen päähän tein napinläven päättelemällä viidenneksi viimeisellä kerroksella yhden silmukan rivin keskeltä. Toiseen päähän kiinnitin napin.

Koristeeksi virkkasin kukan ja koristelin sen helmillä. Kirjassa Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit (Bente Myhrer ja Lilly Secilie Brandal, Schildts 2009) on paljon kivoja malleja virkattuihin kukkasiin ja muihin kuvioihin. Lehden näpertelin mutu-tuntumalla: kiinteitä silmukoita ja piilosilmukoita ketjusilmukkaketjun ympärille.

Huivista tuli mieleinen ja se pysyy myös leikin tiimellyksessä hyvin päässä. Pitäisiköhän tehdä itselle samanlainen?